Aihearkisto: Yleinen

Kehitä kärsivällisyyttä – hanki puutarha

Viime vuoden keväällä ja kesällä idätin ensi kertaa elämässäni useita eri kasvilajeja, kaikki kuitenkin perennoja tai puita ja pensaita. Osa iti hyvin, mutta aika paljon jäi myös itämättä. Perennojen idättäminen vaatii kärsivällisyyttä, ei ainoastaan, koska itämistä voi joutua odottamaan, vaan myös, koska useat kasvit alkavat tuottaa kukkia ja kasvaa kunnolla vasta toisena elinvuonnaan tai jopa vieläkin myöhemmin. Idätys onnistui joidenkin lajien osalta tosi hienosti ja minulla onkin aika iso alue balkaninkellokkia, jonka pitäisi kukkia tänä kesänä.

Tistelaster2014-09-10 11.51.22

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime kesänä ehti jo kukkia Berkheya purpurea ”Silver Spikes”. Tänä vuonna maasta nousi vain viisi kasvia seitsemästä. Ei vaikuta siis talvehtivan täydellisesti, mutta leutoina talvina jotenkuten.

Gaura2014-08-02 14.53.06

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime vuotisiin kukkijoihin kuului myös Gaura, jota kutsun kuninkaalliseksi, koska siemenet ovat peräisin RHS:n siemenkeräysohjelmasta. Jäsenet voivat tilata ilmaiseksi reilut kymmenen eri siemenlajia. Näille ei tietenkään ole mitään takuuta talvehtimisesta, mutta gaurat kestivät talven jopa paremmin kuin Silver Spikes. Ehkäpä viime talvi muistutti Brittien oloja. Joka tapauksessa gaurat ovat selvästi viime kesää rehevämpiäkin.

2015-06-21 15.35.51

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime vuoden idätyksen tulos oli myös idänunikko Royal Wedding. Se avasi ensimmäiset valkoiset kukkansa toissapäivänä. Kerrassaan ihastuttava laji.

Joskus nelisen vuotta sitten kylvin suoraan maahan akileijojen ja sormustinkukan siemeniä. Pari vuotta sitten niille tienoille ilmestyi kumman näköinen lehtiruusuke, jonka nyhdin puolihuolimattomasti pois. Kasvi ei kumminkaan kuollut vaan lehtiruusuke kasvoi uudestaan ja viime kesänä aloin epäillä, että kyse voisi olla kylvämästäni sormustinkukasta. Siemenpussin olin jo heittänyt aikaa roskiin, kun arvelin, ettei sieltä koskaan mitään nouse. Kesällä ruusukkeen keskelle nousi kumminkin kukkavanoja ja lopulta niihin puhkesi kukat, jotka olivat aivan minipainos tavallisesta sormustinkukasta, värinä kaunis maitosuklaa.

2015-06-16 11.01.50

 

 

 

 

 

 

Tänä keväänä keskityin enimmäkseen kesäkukkiin ja tomaatteihin. Kasvamassa on kumminkin pieni kalukkipensaan taimi sekä valeakaasia.

Viimevuodelta hengissä on edellisten lisäksi mm. saksanpähkinä ja kolmioka, jotka talvetin ulkona lehtikasassa. Jokunen muukin kellokukka iti, mutta kaiken kaikkiaan idätys tuntuu olevan joidenkin kasvien osalta tosi vaikeaa. Osa siemenistä pitää käyttää välittömästi, jotkut taas vaativat kylmää ja kosteaa ja sitä sun tätä. Vuosi ei ole puutarhahommissa kovinkaan merkittävä ajanjakso ja, mutta onneksi joka kesä tapahtuu jotain kehitystä. Toivottavasti lapsenlapsi saa joskus juoda aamukahvit saksanpähkinän varjossa.

Kasvimaan kevät

Tomaattien taimet kasvavat kohisten lämmitetyssä pikkukasvihuoneessa. Sillä välin kasvimaalla tapahtuu.

Viime vuonna kasvit kylvettiin suoraan tasaissen muokattuun maahan, eikä järjestytäkään tullut paljon mietittyä. Nyt olen panostanut kumppanuuskasvien listan opiskeluun ja tehnyt istutussuunnitelman. Lenkkipolun varrelta bongasin kasan vanhoja lautoja, joukossa kahdesta laudasta tehtyjä betonivalumuotteja. Lautojen omistaja, paikallinen viljelija, lupasi, että saan viedä niitä tarvikkeeksi kasvilavoihin. Kasa ei juuri pienentynyt, mutta täällä edistys oli huomattava. Nyt on siis rakennettu kolme isohkoa lavaa, joista yhteen tulee salaatit, tillit ja parsakaali, toiseen herneitä ja punajuuria ja kolmanteen kesäkurpitsoita ja salkopapuja. Salaatit on jo kylvetty ja päälle on pystytetty kasvitunneli.

2015-04-30 Kasvilavat

Kasvihuoneelle vievän polun toiseen reunaan tein rivin samettikukille. Viimeiset taimet, jotka olivat jääneet purkittamatta, päätyivät suoraan maahan. Lumisateesta huolimatta ne näyttävät olevan edelleen hengissä. Sammareiden taakse tulee sipulia, porkkanoita, punasipulia, kehäkukkia, papuja, perunoita ja maissia.

Aikaisemmin tekemäni yrttitarhan penkit aion reunustaa myös laudoilla, jotta polut on helpompi pitää puhtaana. Vadelmapensaan ympärille on myös tehtävä maan sisään leviämistä estävä ympyrä. Hommaa siis riittää, mutta omia vihanneksia on mukava nauttia.

Kyrkkullan uusin asukas

Lauantaina 7.3.2015 oli vihdoin SE päivä. Klo 14 olimme Kirkkonummella noutamassa Prinsessa Ruususta alias Klaaraa. Pikku russeli aiheutti Veeralla aikamoista hämmennystä, erityisesti kun alkoi vaikuttaa, että kyse ei ollut lyhyestä kyläilystä. Nyt tilanne on vakiintunut, Veeran lelut on pääosin pelastettu ’pitkäkyntisen’ Klaaran kynsistä, narun Veera vei omatoimisesti yläkertaan matten makuuhuoneeseen. Vastapainoksi Veera, joka ei ikinä ole tykännyt siankorvista, kävi keräämässä ne Klaaralta yksi toisensa jälkeen, ja pisteli ne poskeensa. Arvelen, että tästä voi seurata vatsanväänteitä.

 

20150308_200651Tänään asensin Klaaran petiin lampaantaljan ja oman paikan vetovoima tuntui kasvavan yli sadalla prosentilla. Siellä päiväunet on maistuneet hyvin. Myös ulkoilu puolen hehtaarin metsässämme puolukanvarpujen seassa tai vaellus puutarhan puolella olivat oikein jänniä. Reviiri tuntuu laajentuvan hyvää vauhtia – toivottavasti ei ihan liiaksi.

 

Lapsen villapaita

Suloinen lapsenlapsi saa ihmisen yltämään ihmeellisiin saavutuksiin. Tämän pienen villapaidan tein uudella tekniikalla. Olin sopivasti lukenut kalastajaneuleiden ohjeita ja tutustunut steekeihin ja muihin kikkoihin. Kun en löytänyt mieleistäni mallia, niin eipä auttanut kuin ruveta itse suunnittelemaan. Ihastuin puna-valkoiseen kalastajaneuleeseen, mutta  miettiessäni kuvion  soveltamista lapsen paitaan huomasin mustavalkoisen kuvan kolmesta virolaismiehestä, joilla oli neulotut säärystimet ja yksistä säärystimistä nappasin kuvion paitaani.

Mutkia tuli kumminkin matkaan mitoituksessa. Loin silmukat hiukan arviolta ja neljättä kuviokertaa kutoessani rupesin epäilemään koon riittävyyttä. Vanhemmilta kuulin, että tekeleeni oli reilusti 10 senttiä liian kapea. No, minähän en helposti purkamaan rupea. Onneksi lankaa oli, joten aloitin uuden neuleen, jossa oli kahden lisäkuvion lisäksi vinoraitakuvio sivuissa. Paidasta tuli lopulta oikein sopiva ja merihenkisesti laitoin nepparit olkapäälle. Pieneksi jääneestä alkiosta tein kaksihiippaisen pipon tupsuineen.

Polvisukkabuumi

Talvessa on mielestäni monta mukavaa puolta, edellyttäen, että on siis oikea talvi lumineen ja pakkasineen.

Tämän talven hitti on ollut villasukkien kutominen. En ole muistaakseni koskaan ennen ollut innostunut sukankudonnasta. Kiitos fb:n ja Voihan villasukka -ryhmän sekä Vuokon päivitysten villasukkainnostus iski kuitenkin pahemman kerran joulun alla. Osa sukista ehti jo pukinkonttiin, ennen kuin tajusin, että ne pitää kuvata ja luetteloida. Ainakin, jos nyt leikkii näiden enemmän tai vähemmän ammattimaisten neulootikoiden kanssa.

Joulun mentyä aloitin veljen lasten synttärisukkien kilkuttelun. Pojalle tietysti pitkävartiset nilkkasukat, mutta tytöllehän ei voinut ajatella muuta kuin valkoisia palmikkopolvisukkia. Ihmeekseni molemmat teokset valmistuivat ajoissa ja saivat lämpöisen vastaanoton.

 

Auringonsäteet aamuisessa puutarhassa

Auringonsäteet puutarhassa

 

Olen suurimman osan elämästäni asunut omakotitalossa, johon on kuulunut piha. Silti innostus puutarhanhoitoon on syttynyt vasta tämän villiintyneen puutarhan myötä. Kuva on vuodelta 2013, jolloin heinäpelto oli jo saatu näyttämään nurmikolta, pienissä lammissa kasvoi lumpeita ja kukkapenkkejäkin oli perustettu sinne tänne. Suurin muutos taisi kuitenkin olla isojen puiden merkittävä harvennus.

Pihani jakautuu useampaan eri tyyppiseen osaan. Harjulla on mäntymetsä mustikanvarpuineen. Pihatien pohjoispuolella on sinivuokkorinne ja pihan alaosassa kasvimaa. Keskiosa on varsinainen puutarha omenapuineen ja kukkaistutuksineen.

Työtä pihassa on jo tehty monta vuotta, mutta työn loppua ei ole lähiaikoina näkyvissä.