Puutarhanhoitohan olisi varsin yksitoikkoista ilman pikku seuralaisia. Pihallamme ei valitettavasti ole esiintynyt siiliä, mutta mäyräkin on nähty.

Valkohäntäpeurat ovat vierailijoiden isoimmasta päästä. Oikeastaan en niitä lainkaan kaipaisi, mutta ihanat vanhat omenapuut ovat hyvä houkutin ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Emät tuovat pikku vasat mukanaan tutustumaan tarjontaan. Erehtymättömällä vaistollaan ne löytävät puutarhan kalleimmat ja harvinaisimmat kasvit ja onnettomilla hampaillaan riipivät niin japaninkirsikan, tikankontin kuin magnoliankin silmut.

Rusakot poikkeavat myös mielellään pihaamme ja talven kuluessa onkin nuori valkea kuulas järsitty rungon ympäri niin, ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin poistaa se. Kultasateen nämä herrantertut söivät muutama vuosi sitten lähes kuoliaaksi. Nyt on aitojen ja suojausten määrä lisääntynyt merkittävästi.

Kesällä toimeliaisuus pihalla lisääntyy. Muurahaiset ovat hyvin edustettuina ja joskus ne häiritsevät pensaiden kasvua. Lammessa tuntuu asuvan sammakoita. Myös sisiliskoja on näkynyt, eikä siis ihme, että isot harakat pitävät tapanaan päivystää lammen rannoilla. Pöntöissä pesii sinitiaisia, talitiaisia, kirjosieppoja ja muita pikkulintuja. Metsän puolella on tikkoja ja tänä keväänä palokärkikin on käynyt arvioimassa reviiriä.

Mutta varsinaiset ällökit ovat asettuneet puutarhaan. Keräämme kotiloita ja etanoita vanhoihin öljykanistereihin. Kesän kuluessa niitä kertyy noin kolme purkillista eli lähes 10 litraa.

Kotiloiden lisäksi liljakukot ovat runsaslukuisia, puhumattakaan lehtikirvoista.

Kaikenlaisia torjuntakeinoja on kokeiltu, mutta pyrimme