Lauantaina 7.3.2015 oli vihdoin SE päivä. Klo 14 olimme Kirkkonummella noutamassa Prinsessa Ruususta alias Klaaraa. Pikku russeli aiheutti Veeralla aikamoista hämmennystä, erityisesti kun alkoi vaikuttaa, että kyse ei ollut lyhyestä kyläilystä. Nyt tilanne on vakiintunut, Veeran lelut on pääosin pelastettu ’pitkäkyntisen’ Klaaran kynsistä, narun Veera vei omatoimisesti yläkertaan matten makuuhuoneeseen. Vastapainoksi Veera, joka ei ikinä ole tykännyt siankorvista, kävi keräämässä ne Klaaralta yksi toisensa jälkeen, ja pisteli ne poskeensa. Arvelen, että tästä voi seurata vatsanväänteitä.

Tänään asensin Klaaran petiin lampaantaljan ja oman paikan vetovoima tuntui kasvavan yli sadalla prosentilla. Siellä päiväunet on maistuneet hyvin. Myös ulkoilu puolen hehtaarin metsässämme puolukanvarpujen seassa tai vaellus puutarhan puolella olivat oikein jänniä. Reviiri tuntuu laajentuvan hyvää vauhtia – toivottavasti ei ihan liiaksi.