Suloinen lapsenlapsi saa ihmisen yltämään ihmeellisiin saavutuksiin. Tämän pienen villapaidan tein uudella tekniikalla. Olin sopivasti lukenut kalastajaneuleiden ohjeita ja tutustunut steekeihin ja muihin kikkoihin. Kun en löytänyt mieleistäni mallia, niin eipä auttanut kuin ruveta itse suunnittelemaan. Ihastuin puna-valkoiseen kalastajaneuleeseen, mutta  miettiessäni kuvion  soveltamista lapsen paitaan huomasin mustavalkoisen kuvan kolmesta virolaismiehestä, joilla oli neulotut säärystimet ja yksistä säärystimistä nappasin kuvion paitaani.

Mutkia tuli kumminkin matkaan mitoituksessa. Loin silmukat hiukan arviolta ja neljättä kuviokertaa kutoessani rupesin epäilemään koon riittävyyttä. Vanhemmilta kuulin, että tekeleeni oli reilusti 10 senttiä liian kapea. No, minähän en helposti purkamaan rupea. Onneksi lankaa oli, joten aloitin uuden neuleen, jossa oli kahden lisäkuvion lisäksi vinoraitakuvio sivuissa. Paidasta tuli lopulta oikein sopiva ja merihenkisesti laitoin nepparit olkapäälle. Pieneksi jääneestä alkiosta tein kaksihiippaisen pipon tupsuineen.