Vuosikymmenten tauon jälkeen neulominen alkoi salakavalasti. Erehdyin lounastauolla lankakauppaan. Löysin Dropsin ohjeet ja ihanaa lankaa. Mutta neulominen ei käynyt niin vain koiranpennun omistajalta. Ensimmäinen villapaitaraakile oli pureskeltu työpäivän aikana ja niinpä siirsin ihanat punaiset langat odottamaan parempia aikoja.

Jokunen vuosi sitten löysin langat uudelleen ja ajattelin, että ne riittävät vielä. Tunikasta tuli ihana ja päätin neuloa kaverilleni samanlaisen hänen toivomastaan sävystä. Syystä tai toisesta tulin katsoneeksi kirjastosta neulontakirjallisuutta ja niin aukesi pandoran lipas.

Ensimmäinen lainaamani opus oli Fiskartröjor ja ihastuin malleihin niin, että hankin kirjan itselleni, englanniksi tosin, koska muun kielisiä versioita ei ollut saatavilla. Tällä hetkellä maaliskuussa 2017, menossa on jo viides malli ja kuudes villapaita ko. kirjasta.