Mikään ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.

Olen suurimman osan elämästäni asunut omakotitalossa, johon on kuulunut piha. Silti innostus puutarhanhoitoon on syttynyt todella vasta tämän villiintyneen puutarhan myötä. Iso kuva on vuodelta 2013, jolloin heinäpelto oli jo saatu näyttämään nurmikolta, pienissä lammissa kasvoi lumpeita ja kukkapenkkejäkin oli perustettu sinne tänne. Suurin muutos taisi kuitenkin olla isojen puiden merkittävä harvennus.

Pihani jakautuu useampaan eri tyyppiseen osaan. Harjulla on mäntymetsä mustikanvarpuineen. Pihatien pohjoispuolella on sinivuokkorinne ja pihan alaosassa kasvimaa. Keskiosa on varsinainen puutarha omenapuineen ja kukkaistutuksineen.

Vuonna 2014 puutarhassa tapahtui merkittävää kehitystä, kun laadin suunnitelman, johon kuuluivat polut, pengerryksiä ja isoja kukkapenkkejä. Nämä toteutettiin suurelta osin kesän alussa. Kukkapenkit alkoivat kuitenkin vaikuttaa reheviltä vasta kesällä 2016, jolloin on otettu pienempi kuva lähes samasta paikasta. Kasvimaakin oli siihen mennessä laajentunut melkoisesti ja kasvihuone tuotti tomaatteja jo kolmatta kesää.

Työtä pihassa on siis jo tehty monta vuotta, mutta työn loppua ei ole lähiaikoina näkyvissä.